sivu
|
6
|
vieraana
Paikallisen sopimisen lisääminen on
yksi maan hallituksen kärkihankkei-
ta. Aihetta on vauhditettu myös vast-
ikään valmistuneella selvitysmies
Harri Hietalan raportilla. Suhtautumi-
nen paikalliseen sopimustoimintaan
vaihtelee vastaavasta tahosta riippu-
en. Toinen näkee siinä uhkia, toinen
mahdollisuuksia. Mikä paikallisessa
sopimisessa ja sitä selvittävässä ra-
portissa on työelämän toimivuuden
kannalta hyvää ja mikä huonoa,
Suo-
men Yrittäjien työmarkkina-asioi-
den päällikkö Harri Hellstén
?
Hietalan selvitystyö perustuu hallitusohjelmakirja-
ukseen, jonka mukaan hallitus käynnistää tarvitta-
vat työaikalainsäädännön ja muun työlainsäädän-
nön uudistukset, jotka tukevat paikallisen sopimi-
sen edistämistä, mahdollistavat työnantajille yhden-
vertaisen aseman poikkeamistilanteissa sekä vahvis-
tavat henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa.
Nythän tilanne on se, että työehtosopimusten ul-
kopuolisissa työpaikoissa voidaan sopia asioista va-
paasti, vain työlainsäädäntö rajoittaa. Normaalisi-
tovalla kentällä, eli niillä noin 20 000 yksityisel-
lä työnantajilla, jotka ovat järjestäytyneet työnan-
tajaliittoihin ja ovat sitä kautta sidottuja työehto-
sopimuksiin on jonkin verran työehtosopimusten
kautta mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen.
Mutta suurimmalla porukalla eli ne 45 000 jär-
jestäytymättömällä työnantajalla, jotka joutuvat
noudattamaan toimialansa työehtosopimusta yleis-
sitovuuden kautta, ei juuri ole oikeutta paikalliseen
sopimiseen, vaan oikeus koskee pääsääntöisesti vain
normaalisitovan kentän yrityksiä. Sovittavissa olevi-
en asioiden selvittäminen on haastavaa ja paikalli-
sesti sovittavaksi määritellyt työehdot ovat kovin vä-
hämerkityksellisiä esimerkiksi kilpailukyvyn näkö-
kulmasta. Tämä on ongelma.
Hietalan raportissa on paljon hyvää. Siinä halu-
taan toteuttaa hallitusohjelman kirjaus levittämäl-
lä mahdollisuus paikalliseen sopimiseen koko työn-
antajakenttään. Raportissa annetaan myös monta
elementtiä työntekijän turvaksi: vaatimus kirjalli-
sesta sopimuksesta, edustajan valinta, ammattilii-
ton konsultointioikeus, mahdollisuus irtisanoa so-
pimus. Ja jos joku osapuolista ei haluaisikaan pai-
kallista sopimusta, olisi perälautana aina työehto-
sopimus. Meidänkin mielestämme työntekijän oi-
keuksien turvaaminen tällä tavoin on oikea tapa, ja
myös se, että työnantaja ei sanele, vaan molemmin
puolin on aito halu sopia.
Kahdesta seikasta olemme eri mieltä: vaihtoehtona
on edelleen, että asia korjattaisiin työehtosopimuk-
sin. Paikallisen sopimisen laajentamisesta on kes-
kusteltu jo pitkään, eikä mahdollisuudet siihen ole
juurikaan työmarkkinajärjestöjen sopimuksin pa-
rantuneet, joten emme usko, että TES:t ovat nyt-
kään ratkaisu. Olemme hallitusohjelmakirjauksen
Jarkko Översti, Tosikuva Oy
Suomen Yrittäjät haluaa
laajentaa oikeutta sopia
paikallisesti
kanssa samaa mieltä siitä, että on ryhdyttävä suo-
raan lainsäädäntötoimiin.
Toinen asia, joka on meidän mielestämme ongel-
mallinen, on työntekijäliiton kanneoikeus, joka on
Hietalan selvityksen mukaan täysin riippumaton
siitä, ovatko työntekijät työpaikalla tyytyväisiä teh-
tyyn sopimukseen. On mielestämme täysin absurdi
ajatus, että jokin täysin sopimuksen ulkopuolinen
taho pystyisi nostamaan sopimuksen sisällöstä kan-
teen tuomioistuimessa.
Luuletko palkansaajapuolen antavan asiassa periksi?
En osaa sanoa. Jos paikallisen sopimisen malli laa-
ditaan siten, että se sisältää sopimuksen ulkopuoli-
sen tahon eli työntekijäliiton mahdollisuuden puut-
tua omavaltaisesti sopimukseen, on aivan varmaan,
etteivät työnantajat riskin vuoksi edes ehdota pai-
kallisia sopimuksia. Tämän mallinen paikallinen so-
piminen ei missään nimessä täyttäisi hallitusohjel-
man tavoitteita.
Toki työntekijät tarvitsevat varmasti liittonsa asian-
tuntemusta esimerkiksi sopimusta solmittaessa, em-
mekä sitä halua heiltä kieltää, mutta aloitteen pitää
tulla heiltä itseltään. Liitoilla ei voi olla automaat-
tista oikeutta olla mukana sopimuksen teossa saa-
tikka riitauttaa sitä omatoimisesti.
Palkansaajapuoli näkee paikallisessa sopimisessa mo-
nia uhkia. Onko esimerkiksi työehtosopimuksiin pe-
rustuvan minimisuojan murenemisen uhka todelli-
nen? Onko pelko erityisesti työehtosopimusten palkka-
määräysten ohittamisesta aiheellinen?
Meillä on työehtosopimusten ulkopuolella noin
25 000 yksityisen sektorin työpaikkaa, joissa voi-
daan tälläkin hetkellä sopia palkoista ilman TES:n
rajoituksia. Työlainsäädännössä ei ole säädetty mi-
nimipalkkaa ja tästäkään huolimatta em. työpaik-
kojen palkkaukseen liittyvät kysymykset eivät ole
mitenkään hirveästi korostuneet oikeuskäytännös-
sä, eli palkkojen polkemista ei ole näkynyt sopimi-
sen vapaudesta huolimatta. En usko, että menestyk-
sen hakeminen palkkojen polkemisella ylipäätään
saavutetaan kovinkaan kannattavaa ja pitkäikäistä
toimintaa. Kyllä yrittäjät ovat sen verran ksuja, et-
tä ymmärtävät, että tyytyväinen työntekijä on tuot-
tava työntekijä.
Paikallisen sopimisen laajempi mahdollistaminen
antaa erityisesti pienille yrityksille keinoja paran-
taa kilpailukykyään ja pitää kiinni työpaikoistaan ja
työntekijöistään. Näillä kaikkein pienimmillä työ-
paikoilla, joilla paikallinen sopiminen ei tällä het-
kellä yleensä ole mahdollista, on työ- ja elinkein-
oministeriön työntekijöiden vastauksiin perustuvan
työolobarometrin mukaan paras luottamus työnte-
kijöiden ja työnantajan välillä, tunnetaan toinen
toisensa paremmin ja keskustellaan enemmän. Pie-
nillä työpaikoilla myös jokaisen työntekijän työpa-
nos on suhteessa arvokkaampi kuin isommissa yri-
tyksessä. Siksi en oikein jaksa uskoa laajamittaiseen
palkkojen tai muidenkaan työsuhteen ehtojen pol-
kemiseen mikäli mahdollisuuksia paikalliseen sopi-
miseen laajennetaan. On myös hyvä muistaa, että
tavoitteena on sopia paikallisesti nykyistä laajem-
min muistakin työehdoista kuin palkoista: esimer-
kiksi työajoista ja niiden optimaalisesta järjestelystä.
Mihin perustuu Suomen yrittäjien palkansaajista vas-
takkainen näkemys siitä, että paikallisen sopimisen li-
sääminen toisi lisää työpaikkoja ja tosiasiassa parem-
mat kokonaisansiot?
Kaksi kertaa vuodessa yhteistyössä Finnveran ja työ-
ja elinkeinoministeriön kanssa tekemässämme pk-
yritysbarometrissä kerättyihin tietoihin perustuen
meillä on laskettu, että jos paikallista sopimista hel-
potettaisiin, se toisi 60 000 - 65 000 uutta työpaik-
kaa. Toinen, mihin väitteemme perustamme, on
selvityksemme, jossa työnantajayritykset itse arvi-
oivat paikallisen sopimisen lisäämisen pitkällä aika-
välillä sekä lisäävän työpaikkoja että nostavan työn-
tekijöiden kokonaisansioita. Lyhyellä aikavälillä vai-
kutus palkkoihin olisi neutraali.
Mikä on Suomen Yrittäjien ajatusmalli paikallisen so-
pimisen kehittämisestä?
Hallitusohjelmakirjaus pitäisi tehdä lihaksi eli läh-
teä lainsäädännöllä mahdollistamaan se, että kaik-
ki työpaikat pääsevät nykyistä laajemmin paikalli-
sesti sopimaan työsuhteen keskeisistä ehdoista. Nyt
kun on jo meneillään useita eri työlainsäädäntöä
uudistavia työryhmiä (työsopimuslaki, vuosiloma-
ki), toivoisin, että uusia pykäliä kirjoitettaessa huo-
mioitaisiin, ettei ainakaan vaikeutettaisi paikallista
sopimista.
Paikallisen sopimisen tulee olla nimenomaan sopi-
mista: sopimusta ei synny, jos se ei hyödytä molem-
pia osapuolia.
Miksi ja milloin paikallista sopimista erityisesti tar-
vittaisiin?
Paikallisen sopimisen lähtökohtana ei ole työnte-
kijän työsuhteen ehtojen heikentäminen vaan työ-
ehtojen sovittaminen yrityksessä kulloinkin vallit-
sevaan taloudelliseen tilanteeseen. Kumpikin osa-
puoli hyötyy siitä, että yritys menestyy. Menesty-
vistä yrityksistä hyötyy koko yhteiskunta. Paikalli-
nen sopiminen ylläpitää työllisyyttä ja parantaa sitä,
kun tällä hetkellä työmarkkinat joustavat lähinnä
työttömyyteen.
