sivu
|
2
|
Kun mikään ei riitä
PÄÄKIRJOITUS
Mika Valkonen, päätoimittaja
Hallituksen asettama selvitysmies esit-
teli lokakuussa selvityksen paikallisen
sopimisen lisäämisestä. Paikallisen
sopimisen edistäminen on ollut yk-
si maan hallituksen kärkihankkeista.
Työnantajia edustava EK piti ehdo-
tusta paikallisen sopimisen laajenta-
misesta ”askeleena oikeaan suuntaan”.
Palkansaajakeskusjärjestö STTK ker-
toi suhtautuvansa siihen positiivises-
ti työehtosopimusten puitteissa, mut-
ta sopimisen laajentamisen järjestäy-
tymättömään kenttään olevan ongel-
mallista. Akava puolestaan katsoi, että
selvityksessä on sekä mahdollisuuk-
sia että uhkia. Palkansaajajärjestöistä
suurin eli SAK uskoi, että palkka-alen
uhka on todellinen, jos paikallista so-
pimista laajennetaan pakolla. Suomen
Yrittäjät kehui esitystä, mutta järjestö
löysi esityksestä myös puutteita.
Kukaan ei haukkunut esitystä lyttyyn,
mutta ei ampunut sitä alaskaan. Jota-
kin voi siis tapahtua. Huolestua pai-
kallisen sopimisen tulevaisuudesta ja
ehdotuksen tasapainosta olisi voinut,
jos joku intressitaho olisi pitänyt esi-
tystä pelkästään hyvänä.
Palkansaajapuolen viestinä on ollut
paikallisen sopimisen edistäminen
sopien. Työnantajat haluaisivat lisä-
tä sitä lakivaihtoehdon kautta. Etelä-
rannassa tiedetään, ettei työehtosopi-
muksissa kovinkaan moni asia liikah-
da ja että paikallisen sopimisen avaa-
misella työehtosopimuksin on hinta-
lappu. Niin tai näin, varmaa on se,
että pakolla tuskin ainakaan ediste-
tään luottamusta. Sitä ilman paikalli-
nen sopiminen on pelkkä vitsi. Laki-
vaihto todennäköisesti lopettaisi pai-
kallisen sopimisen laajentamisen työ-
ehtosopimuksissa ja olisi askel taakse.
Selvityksessä oli karkeasti kolme kes-
keistä muutosehdotusta. Ensimmäi-
nen on se, että työajan joustot ja mm.
työaikapankki voitaisiin säätää lailla.
Toinen keskeinen ehdotus on se, että
liittojen pitäisi sopia keskenään pai-
kallisen sopimisen lisäämisestä. Kol-
mas esitys on, että myös järjestäyty-
mättömät työnantajat saisivat mah-
dollisuuden paikalliseen sopimiseen.
Nykyisin villit työnantajat eivät voi
sopia paikallisesti. Kyseessä on yhden-
vertaisuusepäkohta, jota ei ratkais-
ta hokemalla, että ne voivat aina liit-
tyä työnantajajärjestöihin. Vastaavas-
ti ruikutus siitä, että liitot saisivat täs-
sä yhteydessä kanneoikeuden paikalli-
sen sopimusten pätevyyttä, tulkintaa
ja voimassaoloa koskevissa kysymyk-
sissä, voisi jäädä arvoonsa. Kanneoi-
keuden merkitys ei olisi käytännös-
sä suuri, mutta oikeus olisi edes jokin
tae villin lännen menon estämiseksi.
Kielteistä paikallisessa sopimisessa
on, että se nostaa usein kustannuksia
ja lisää byrokratiaa. Neuvottelun osa-
puolet eivät kuin poikkeustilanteis-
sa ole tasa-arvoisessa asemassa ja osa-
puolilla on erilaiset valmistelu- ja tie-
donsaantimahdollisuudet. Osapuolil-
la on usein eri käsitykset siitä, mikä
on sopimista ja mikä sanelua. Ongel-
ma on myös se, ettei sopimusten nou-
dattamatta jättämisestä koidu sankti-
oita. Sopimisen ulottaminen työpai-
koilla ohi työehtosopimusten voi joh-
taa helposti myös halpatyömarkkinoi-
hin ja epäterveeseen kilpailuun. Tämä
tiedostetaan Etelärannassakin, vaikka
aina on myös haukkoja, joille mikään
ei ole tarpeeksi. Suuri asenteita ja toi-
mintatapojen muuttumista edellyttä-
vä ongelma on se, miten niin työn-
antaja- kuin palkansaajaliitot saadaan
pitämään näppinsä eronsa siitä, mi-
tä paikallisesti sovitaan. Vaikka liit-
tojen suunnasta liputetaan paikalli-
sen sopimisen puolesta, saattaa sieltä
tuleva kontrolli siitä, mistä saa sopia
ja mistä ei, viedä pohjan koko sopi-
miselta. Paikallisen sopimisen edelly-
tykset ovat syvällä kuin seminologin
käsi, jos yrityksen kulttuuriin on pit-
kään kuulunut työehtosopimuksen
ja lakien noudattamatta jättäminen.
Luottamusta paikalliseen sopimiseen
ei silloin ole eikä tule.
Paikallisen sopimisen tekee mutkik-
kaaksi yhden ja yhtenäisen määritel-
män puuttuminen. Paikallisella sopi-
misella voidaan tarkoittaa hyvin eri-
laisia asioita. Paikallinen sopiminen
ei ole mikään onnen taikakalu. Pai-
kallinen sopiminen edellyttää paitsi
neuvotteluhalua ja luottamusta myös
työlainsäädännön ja työehtosopimus-
ten riittävää tuntemusta. Osaamises-
sa on roimasti parannettavaa puolin
ja toisin. Vaikka sopimuskumppani-
na on suuryritys, se ei takaa millään
tavalla työlakien hallintaa tai edes tah-
toa siihen.
Paikalliset sopimukset perustuvat suu-
rimmaksi osaksi työehtosopimusten
kirjauksiin. Useimmiten sopimukset
liittyvät palkkaus- ja tulospalkkaus-
järjestelmiin, lomarahan vaihtamiseen
vapaaksi sekä työaikoihin. Se, että esi-
merkiksi palkkausta koskevista asiois-
ta voitaisiin laajemmin sopia paikalli-
sesti, on harvinaista.
Jos sopimuksia ei ole tehty, yleisin
syy palkansaajapuolen mukaan siihen
on ollut se, että sopimiseen ei ole ol-
lut tarvetta. Toiseksi yleisin syy on ol-
lut työnantajan painostus tai sanelu.
EK:n selvityksen mukaan yli puolet
yrityksistä pitää puolestaan palkansaa-
jien kielteistä suhtautumista suurim-
pana esteenä paikalliselle sopimiselle
työpaikoilla. Kuten todettua, vastaus
tähän taitaa löytyä työnantajan omas-
ta peilistä.
Valtaosa keskusjärjestötasolla tehdyn
selvityksen mukaan luottamushenki-
löistä on sitä mieltä, että paikallista
sopimista ei tarvitse lisätä eikä vähen-
tää. He pitävät nykytilannetta hyvänä.
Valtaosin on koettu, ettei paikallisiin
sopimuksiin ole päässyt juurikaan vai-
kuttamaan. Vähän tai ei lainkaan vas-
taukset tulevat nimenomaan yksityi-
siltä palvelualoilta, kuten pääsääntöi-
sesti myös sopimisesta syntyneet kiel-
teiset kokemukset. Eniten tarvetta vä-
hentää paikallista sopimista koetaan
olevan juuri yksityisillä palvelualoilla.
Paikallinen sopiminen ei kehity pa-
kolla, vaan vapaaehtoisesti neuvotte-
lemalla. Sopimisen kulttuuri ei syn-
ny hetkessä. Jos sopimisen aloittaa ta-
louden vaikeina aikoina ehtojen hei-
kentämisellä, ei luottamuksen ylläpi-
täminen ole helppoa. Jos on totuttu
joustamaan puolin ja toisin, halua so-
pimiseen löytyy taas myös vaikeina
aikoina. Viime vuodet ovat sinänsä
osoittaneet, että yritysten pitäisi pys-
tyä nopeammin reagoimaan globaalin
markkinatilanteen muutoksiin pait-
si työaikojen myös palkkojen suh-
teen eri tavalla kuin aiemmin. Palve-
lualoilla luottamusta rasittaa kuiten-
kin se, että paikallisia sopimuksia on
siellä solmittu niin pitkään kuin nor-
sun muisti riittää toistuvasti myös ab-
soluuttisen lainsäädännön vastaisis-
ta asioista. Tyypilliset kriisisopimuk-
set ovat ehdoiltaan olleet sellaisia, et-
tei niissä viimeisenkin lauseen lukien
olekaan taattu sitä, mitä alussa on lu-
vattu. Mistään ei uskalla luopua, kun
mitään ei ehkä saa missään muodossa
koskaan takaisin.
Paikallisesti sopiminen vaatii molem-
pien osapuolten näkemysten kunni-
oittamista ja parempaa tiedonkulkua
työpaikoilla. Niistä on tällä hetkel-
lä työpaikoilla pula. Paikallinen sopi-
minen ei saa tarkoittaa pelkästään hei-
kennyksiä. Sopimisen on toimittava
molempiin suuntiin. Aluksi asenteissa
on kuitenkin saatava aikaan muutos.
Niin kauan kuin paikallinen sopimus-
toimintaa on työnantajille vain etujen
heikentämistä ja palkansaajille pelkäs-
tään lisäetujen vaatimista, mistään ei
tule mitään. Narun pää on jo vetävän
kädessä, jos maan hallitus säätää yk-
sipuolisesti pakkolait työpaikoilla so-
pimisesta.
