sivu
|
8
|
Myyntityöstä lasketun kateprosentin alhaisuus
ei riittänyt irtisanomisperusteeksi
PROF
Vaaditun työtuloksen saa-
vuttamatta jääminen voi
olla
irtisanomisperuste
vain, jos se on johtunut
työntekijän viaksi katsot-
tavasta syystä. Tulostavoit-
teen tulee lisäksi olla koh-
tuullinen
suhteutettuna
kyseisen työntekijän ase-
maan ja hänen mahdolli-
suuksiinsa vaikuttaa tulok-
seen. Mikäli työntekijä ei
saavuta asetettuja tavoit-
teita tai suoriutuu työstään
tulosmittareiden valossa
muita heikommin, työnan-
tajan tulee edelleen sel-
vittää, mistä alisuoriutumi-
nen johtuu, ja antaa selvät
ohjeet siitä, miten työnte-
kijä voi käytännössä saa-
vuttaa tulostavoitteet.
Korkein oikeus antoi vastikään mer-
kittävän päätöksen koskien irtisano-
mista myyntityöstä lasketun kate-
prosentin alhaisuuden vuoksi. Rat-
kaisulla (Gigantti Oy) on merkitystä
sen suhteen, miten alisuoriutumiseen
kaupan alalla irtisanomisperusteena
tulee suhtautua.
KKO 2014:98. Työnantaja irtisanoi
kahden varoituksen jälkeen kodin-
koneliikkeen myyjän työsopimuksen
hänen myyntityöstään lasketun kate-
prosentin alhaisuuden vuoksi. Työn-
antajalla ei ollut asiallista ja painavaa
perustetta irtisanomiselle, kun kate-
prosentin alhaisuus ei yksinään osoit-
tanut myyjän työsopimuslain 7 lu-
vun 2 §:n 1 momentissa tarkoitet-
tujen työsuhteeseen olennaisesti vai-
kuttavien velvoitteiden vakavaa rik-
komista tai laiminlyöntiä.
Korkeimman oikeuden mukaan las-
kennalliset tulostavoitteet saattavat
sellaisenaan osoittaa vakavia puut-
teita työntekijän työnsuorituksessa
silloin, kun työpanos pääasiallises-
ti kohdentuu määrällisesti lasketta-
vaan tulokseen. Sen sijaan työnjoh-
don ja henkilöstöhallinnon tarpei-
ta varten suunnitellut taloudelliset ja
laskennalliset mittarit eivät ole omi-
aan osoittamaan, onko työsuhteeseen
olennaisesti vaikuttavien velvoittei-
den vakavaa rikkomista tai laimin-
lyöntiä tapahtunut. Yksi laskennal-
linen mittari ei tässä suhteessa anna
luotettavaa ja riittävän kattavaa kä-
sitystä työntekijän suorituksesta ko-
konaisuudessaan. Kun tulostavoit-
teiden saavuttamatta jääminen jolla-
kin mittarilla ei vielä osoita työnte-
kovelvoitteiden ja työnantajan ohjei-
den rikkomista, se ei myöskään ole
työsopimuslaissa tarkoitettu työnte-
kijän henkilöstä johtuva irtisanomis-
peruste.
Työntekijä oli tuonut esille seikkoja,
jotka olivat hänen mukaansa vaikut-
taneet myyntikateprosenttiin ja aihe-
uttaneet sen, etteivät myyjäkohtaisia
myyntikatteita kuvaavat tilastot ol-
leet vertailukelpoisia. Tällaisia seikko-
ja olivat työtehtävien erilainen jakau-
tuminen, erilaiset työvuorot ja asiak-
kaiden sattumanvarainen jakautumi-
nen myyjien kesken. Myyjien henki-
lökohtaisiin myyntikateprosentteihin
ja siten myös niitä kuvaavaan tulos-
mittarin antamaan arvoon oli lisäksi
voitu vaikuttaa jättämällä vähäkattei-
sia tarjoustuotteita koskevat myynnit
kirjaamatta myyjän henkilökohtai-
seen tulokseen. Henkilökohtaiseen
tulokseen vaikuttaminen ei siten ol-
lut näiltä osin työntekijän vallassa.
Asian ratkaisemisen kannalta keskei-
nen merkitys oli sillä, että työnanta-
ja oli irtisanomisperusteena vedonnut
ainoastaan työntekijän riittämättö-
mään myyntikateprosenttiin. Riida-
tonta oli, että työntekijä oli saavutta-
nut euromääräiset myyntitavoitteen-
sa sekä suoriutunut asiakaspalvelu-
työstä hyvin ja siis selviytynyt niistä
tehtävistään, jotka voitiin katsoa kes-
keisimmiksi kodinkoneiden myyjän
työssä. Varoitukset saatuaan työnte-
kijä oli parantanut myös myyntikate-
prosenttiaan, vaikka hänen tuloksen-
sa oli edelleen jäänyt useita prosent-
tiyksikköjä heikommaksi kuin muilla
myyjillä, jotka niin ikään olivat nosta-
neet omaa kateprosenttiaan.
Työntekijän velvollisuutena oli työn-
antajan ohjeidenkin mukaan ollut
myydä asiakkaille myös niitä tuottei-
ta, joiden kate oli ollut alhainen tai jo-
pa negatiivinen. Työntekijällä ei ollut
ollut mahdollisuutta vaikuttaa myytä-
vien tuotteiden katteisiin. Pelkästään
se seikka, ettei työntekijä myyntika-
tetta mittaavien lukujen valossa ollut
onnistunut myymään asiakkaille riit-
tävästi tuotteita, joiden myyntikate
olisi ollut työnantajan haluamalla ta-
solla, ei osoittanut hänen rikkoneen
vakavalla tavalla olennaisia työsopi-
musvelvoitteitaan.
Oikeustila on ollut jo pitkään täl-
lainen. Esimerkiksi tuomiossa TT
1986-63 osuuskaupan rauta-maata-
lousosaston tuloksen heikkouden ei
ollut osoitettu johtuneen osastonhoi-
tajan viaksi huolimattomuutena tai
työtehtävien laiminlyöntinä luettavas-
ta syystä. Osastonhoitajan irtisanomi-
seen ei ollut ollut laillista perustetta.
Todistajana kuullun osuuskaupan ta-
varatalopäällikön kertoman mukaan
osastonhoitaja olisi voinut käytännös-
sä vaikuttaa edistävästi osastonsa tu-
lokseen lähinnä vain myyntiylijäämää
lisäämällä sekä henkilöstö- ja mark-
kinointikustannuksia supistamalla.
Myyntiylijäämä oli ollut työnanta-
jan todistajan mielestä vähäinen, mi-
kä oli johtunut ostoista annetuista lii-
an suurista alennuksista. Näyttämät-
tä oli jäänyt, että osastonhoitaja oli-
si menetellyt hinnoittelussa liikkeessä
noudatettavan tavan vastaisesti. Hä-
nellä ei ollut mahdollisuuksia päättää
osastonsa henkilöstön määrästä muu-
toin kuin tekemällä asiasta ehdotuk-
sia esimiehelleen. Sillä ei ollut irtisa-
nomisoikeuden arvioinnissa merki-
tystä, että esimies oli itse ollut muka-
na laatimassa budjettia ja hyväksynyt
budjettiin merkityt arvot.
Soveltuakseen irtisanomisperusteeksi
tavoitteiden saavuttamatta jääminen
on siis aina voitava lukea työnteki-
jän syyksi nimenomaisena vikana tai
laiminlyöntinä. Perusteen riittävyyttä
harkittaessa on selvitettävä, mistä tu-
loksen heikentyminen on johtunut.
Työntekijän vian ja laiminlyönnin
tulee olla yleiseltä kannalta olennai-
nen. Tähän vaikuttavat mm. asetetun
tavoitteen kohtuullisuus, poikkeami-
sen suuruus suhteessa muiden työn-
tekijöiden työsuorituksiin sekä vian
tai laiminlyönnin aste ja kesto. Ko-
konaisarviossa on otettava huomi-
oon tilanteen erityispiirteet, työnan-
tajan ohjeet ja antama koulutus, saatu
huomautus tai varoitus sekä työnan-
tajan ja työntekijän olosuhteet koko-
naisuudessaan. Pitkäaikaisten työnte-
kijöiden kohdalla lyhytaikainen työ-
tuloksen heikentyminen ei yleensä
riitä päättämisperusteeksi. Objektii-
visesti havaittavia esteitä tavoitteen
saavuttamiselle ei myöskään saa olla.
Jos tuloksen saavuttamatta jättämi-
nen on seurausta esimerkiksi kilpai-
lutilanteen muutoksista, ei tällainen
ole vika tai laiminlyönti.
