sivu
|
2
|
Tukevasti karille
PÄÄKIRJOITUS
Mika Valkonen, päätoimittaja
Neuvottelut työelämän pelisääntöjen
uudistamisesta karahtivat karille. Ai-
nakaan vielä ei ollut oikea hetki so-
pia. Ajatustasolla oltiin monessa koh-
din lähellä ratkaisua. Neuvotteluis-
sa saatiin luotua joitain molempien
osapuolten hyväksi mieltämiä malle-
ja, joiden pohjalta neuvottelujärjes-
telmää voidaan joskus kehittää. Maa-
liin ei päästy, kun palkansaajapuolel-
la ei ollut pöydässä yhtään yhtä isoa
asiaa kuin työnantajille lakkosakot.
Työnantajien ykköstavoite oli sankti-
oita koventamalla estää laittomat lak-
koilut. Hyvityssakkojen määrää oli-
si tullut nostaa niin korkealle, ettei-
vät muut kuin suurimmat liitot oli-
si enää voineet järjestää seisauksiaan.
Varaa laittomuuksiin ei olisi sakkota-
son kuusinkertaistamisen takia ollut
kovin pitkään niilläkään.
Pelisäännöistä sopimisen ajoitus ei ol-
lut yhtäältä edes otollinen. Moni ko-
ki, ettei työmarkkinakentän pelisään-
töjä voinut kuitata vaalien alla, kun
tietoa siitä, mitä uusi hallitus lisäksi
ehkä tekee, ei vielä ole.
Pelisääntöneuvottelujen kaatumis-
ta voi ihan perustellusti myös harmi-
tella. Jos sopu olisi syntynyt, se oli-
si rauhoittanut omalta osaltaan mo-
nia muita pöytiä sekä antanut osal-
taan jonkinlaista vetoapua ja ennus-
tettavuutta maan talouden hoidolle.
Suomen talous rämpii taantumassa
jo neljättä vuottaan. Työttömyys lä-
henee yhdeksää prosenttia ja suunta
on ylöspäin. Jo usko työmarkkinajär-
jestelmän uusiutumiskykyyn on näis-
sä olosuhteissa välttämätön.
Enemmän taitaa kuitenkin löytyä nii-
tä, joiden mukaan oli pelkästään hy-
vä asia, että pelisääntökeskustelut kaa-
tuivat työnantajien epärealistisiin ta-
voitteisiin. Moni liittopuheenjohta-
ja kokee, ettei tarvetta selitellä asioita
ole nyt samalla tavalla kuin olisi ol-
lut, jos sopuun olisi päästy. Työnanta-
jien viime hetken tarjouksessa ei näh-
ty laajalti mikroskoopillakaan mitään
sellaista, mitä olisi voinut valvetilas-
sa hyväksyä. Koettiin, että edessä olisi
ollut iltahuudon aika. Jos toiminnan
lakko-oikeuden kulmakivistä olisi luo-
vuttu, jäsenet olisivat jättäneet. Lunta
olisi tullut lisää tupaan. Muun ohes-
sa viimeksi neuvoteltu eläkeratkaisu
ei ole saanut tosiasiassa sitä vastaan-
ottoa, mitä kuvitellaan. Ihan mitä ta-
hansa jäsenen kurkusta ei voi tänä päi-
vänä juottaa alas. Moni kyselee entis-
tä useammin, mitä mikin asia oikeas-
ti tarkoittaa. Kun ammattiliittojen lä-
hiajan saavutuksiksi olisi voitu kirjata
matalien palkankorotusten saavutta-
misen ja eläkeiän noston lisäksi vie-
lä painostuskeinoista vapaaehtoisesti
luopumisen, ei neuvottelujen kaatu-
minen ollut monelle mikään epäon-
nistuminen. Onnistumista oli se, ettei
sopimusta syntynyt. Monen näkemys
sitä paitsi on se, että meillä on muu-
toinkin ihan riittävän toimiva neuvot-
telujärjestelmä.
Etenemistä ei tapahdu ennen kuin
osapuolten kesken päästään samalle
kartalle ja samaan mittakaavaan. Vaa-
timukset palkansaajan henkilökohtai-
sesta vahingonkorvausvastuusta ja liit-
tojen äärettömistä hyvityssakoista lait-
tomuuden seurauksina eivät ole suo-
malaisesta työmarkkinamaailmasta.
Vaikka Ruotsissa muutettiin jo 90-lu-
vun alussa lainsäädäntöä muun muas-
sa niin, että myös yksittäinen työnte-
kijä voi joutua vahingonkorvausvas-
tuuseen, jos hän ryhtyy laittomaan
lakkoon, ei mallia voi monistaa toisen
maan erilaiseen kokonaisuuteen rusi-
noita pullasta nyppien. Se tiedetään
kyllä myös työnantajaleirissä, mutta
heitto rapakon toiselle puolelle kelpaa
medialle ja rauhoittaa äänekkäimpiä
työmarkkinahaukkoja.
Jotta karilta irrotaan, lastiakin täytyisi
jotenkin keventää. Palkansaajien nä-
kemys turvaamistoimiin on työnan-
tajille tällä hetkellä yhtä mahdoton-
ta kuin se, ettei lakkosakko kirpaise
varmasti kunnolla. Siinä, missä työn-
antajat eivät voi katsoa, ettei aluksen
saartoon saa puuttua ennalta turvaa-
mistoimin, ei palkansaajapuoli voi
tyytyä siihen, että laiva seilaa jo pit-
kin Itämerta kun omiin toimiin saa
ryhtyä. Miltei yhtä vaikeaa on erik-
seen kaupalle niellä sopimuksettomi-
en alojen palkankorotussuositukset.
Perusteluna on oikeastaan vain se, et-
tä se nyt vaan on niin tyhmää suostua
niihin. Monesta muusta pelisääntö-
neuvotteluihin liittyvästä asiasta voi-
daan - ja olisi voitu - sen sijaan hel-
pommin päästä johonkin sopuun, jo-
pa luottamusmiesten asemasta ja ali-
palkkauksesta. Näissäkään ei edetty
pidemmälle, kun neuvottelut lähti-
vät käsistä ja hanska katosi kokonaan
työnantajan tultua kaapista lakkosak-
kojen moninkertaistamisella.
Varmaa on, että pelisääntökeskustelut
eivät jää tähän. Ihan lähitulevaisuu-
dessa niistä ei kuitenkaan neuvotel-
la. Ne nostetaan eri leireissä esiin ti-
laisuuden tullen. Mitä pelisääntöneu-
vottelujen kaatuminen sitten merkit-
see? Tuskin mitään kovin dramaattis-
ta. Vaikka edessä lienee jonkinlainen
”viileä kausi”, konsensus nostaa taas
päätään ja on eri tavalla esillä EK:n
henkilövaihdoksista johtuen. Se, että
asioissa päästiin näinkin pitkälle ja jo-
takin uutta perustaa ajatustasolla on-
nistuttiin rakentamaan, kertoo siitä.
Kun työmarkkinajärjestöjen on mää-
rä sopia työllisyys- ja kasvusopimuk-
sen jatkosta ja palkoista viimeistään
kesällä, työrauhaneuvotteluiden kat-
keaminen tuskin juurikaan vaikeut-
taa näitä keskusteluja.
Voi olla, että seuraavan kerran ken-
tälle - tai ainakin katsomoon - pala-
taan maan seuraavan hallituksen hal-
litusohjelmassa. Jotain epämiellyttä-
vää sinne ainakin työttömyysturvan
osalta tulee, sen voinee arvata ja enna-
koida. Paineita muuhunkin on. Työ-
rauhaneuvotteluiden kariutumista pi-
detään tarkoituksenhakuisesti yhtenä
todisteena ja osoituksena konsensus-
hakuisen päätöksenteon jähmeydes-
tä. Oireisiin kuuluu, että poliitikot
kokevat osaavansa työmarkkina-asiat
järjestöjä paremmin, vaikka oma pää-
töksentekokyky tökkii nykyään mo-
nessa muutoinkin.
Uusi suunnitteilla oleva keskusjärjes-
tö voi myös aikanaan vaikuttaa työ-
markkinapöydän muotoon ja siihen,
mikä nousee muuta nopeammin tai
erilliskysymyksenä pramille. Pöydäs-
sä on ehkä vähemmän neuvoteltavaa
kun neuvottelijoitakin on vähemmän.
Uuden keskusjärjestön syntyminen
yhdenmukaista matkan varrella sopi-
muksia ja vähentää mahdollisesti pul-
mien määrää sopimusten määrän su-
pistuessa. Uudella keskusjärjestöllä on
valtaa, voimaa ja uhoa. Tämä saattaa
toisaalta vaikeuttaa sopuun joistakin
pelisäännöistä pääsyä entisestään.
